Jose Martin
Suruista suurimmat?
Kun ette saa lasta vaikka haluaisitte?
Kun mentätte ainokaisenne, rakkaan lapsenne? Toiveista suurin?
Että löysitte itsenne ja toisenne.
Tämä romaani oli koskettava kertomus elämästä, joka sijoittuu minunkin lapsuuden maisemiin. Kirjassa oli tuttuja paikkoja myös minulle ja tuntui kun tarina olisikin totta. Sitä ei edes kirjaston sivu kerro onko tarinalla juuret tänne kotikonnuilleni, mutta ei sillä niin väliä. Romaanissa oli päähenkilöiden Jennin ja Vesan elämästä pätkiä aivan kuin "kirjeitä menneestä" ja ne oli kivasti liitetty "nykyhetkeen" muistisairaiden vanhainkotiin. Mukana myös pala hoitajien elämästä töissä kuin vapaa-ajallakin.
Ehdottomasti yksi parhaista mitä olen lukenut.
Kommentit
Lähetä kommentti