Tervehdys lukijat ja muutkin vierailijat. Rauhaisaa juhannusta ja ihanaa kesää kaikille niin lomalaisille kuin töissä raatajillekkin. Istun keinutuolissa kirjoittamassa teille ja pöydällä palaa pieni tuikku tuomassa valoa pimeään. Taustalla soi hiljainen pianomusiikki ja muuten onkin ihan hiljaista.
Perheen terveyshuolet ovat läsnä jokapäiväisessä elämässä. Äiti odottaa kuumeisesti kirurgin soittoa ja näillä näkymin aikoo suostua leikattavaksi isoista riskeistä huolimatta. Se pelottaa myös itseä suunnattomattomasti. 🥺 Nuorimman pikkusiskon silmä ongelmat eivät loppuneet luomileikkaukseen ja taas ensiviikolla menee silmäosastolle tutkittavaksi. 🥺 Itsellä reumassa siirryttiin itse pistettävään muutama viikko sitten ja sen jälkeen maksa sekä munuais-arvot heittivät härän persettä joten voi olla että joudun maksan koepalan tutkimuksiin ja mitähän kaikkea vielä lisää.
Tänään tein ison askeleen tulevaisuutta varten, sillä täytin avoimen hakemuksen kehitysvamma-alan ammattitutkinto koulutukseen. Nyt siis jännätään pääsenkö sisään opislemaan alaa. Nyt joku saattaa miettiä että hainko koulutukseen sen takia että lapsuuden perheessäni on kehitysvammainen pikkusisko niin vastaus on puhtaasti ei. En minä kouluun hänen vuoksi hakenut vaan silkasta mielenkiinnosta nähdä millaista heidän elämä on kodin ulkopuolella ja millainen työpaikka olisi ohjata heitä. Olisi kiva oppia koulutuksessa tuntemaan alaa paremmin ja ehkä hyötyä siitä sitten tulevaisuudessa muutenkin. Koen että toinen kutsumukseni ovat kehitysvammaiset lasten jälkeen ja tiedän että täysipäiväisiin töihin lasten pariin ei ole paluuta ja tämän koulutuksen myötä saattaisin saada uuden sivun auki elämässäni ja tehdä osa-aikaisia töitä kehitysvammaisten ohjaajana. 🥰
Näihin kuviin ja tunnelmiin.
Pitäkää huolta lähinmäisistänne.
- Satsuma -
Kommentit
Lähetä kommentti