Oli elokuun ensinmäinen päivä v. 2024. Spr järjesti ystäväkurssin Joensuussa iltakoulutuksena ja päätin lähteä katsomaan millaista siellä olisi.
En tiennyt vielä silloin ryhdynkö mukaan toimintaan mutta illan edetessä tunne vain vahvistui ja vapaehtoinen ystävyys tuntui omalta jutulta. Koulutuksen lopussa luotiin tunnukset oma spr sivulle ja teimme sinne pienen esittelyn kuvan kera itsestämme, sekä laitoimme rastia ruutuun millaista ystävää mahdollisesti etsittäisiin, minkä ikäinen hän saisi olla, haluaako tavata kasvotusten vai kirjoitella verkossa,- sekä monellekko pystyt olemaan ystävä yhtä aikaa.? (Minulla on rasti kohdassa useammalle)
Spr.n ystävä palvelussa ystävätiimi katselee ystävää hakevan ja vapaaehtoisen ystävän yhteen sopivuutta. Sellaisen löydettyään he soittavat ja kertovat molemmille osapuolille erikseen millainen ystävä olisi tarjolla ja molempien myönteisen vastauksen jälkeen sovitaan tapaamisaika jossa kirjoitetaan yhdessä ystävätiimin vetäjän ja osapuolten kanssa kirjallinen sopimus tästä ystävyydestä. Jos tapaamisen jälkeen tuntuu siltä että ystävyys ei vaan toimi syystä tai toisesta niin silloin ystävätiimi jatkaa toisen ystävän etsintää siihen asti että sinulle löytyisi se oikea juttukaveri. Tämä ei kuitenkaan tapahdu sormia napsauttamalla vaan sille pitää antaa aikaa.
(Verkossa tapahtuvaan ystävyyteen pitää käydä erillinen verkko koulutus ja kaikki kommunikaatio tapahtuu verkossa. Olen mukana myös tässä toiminnassa)
Minäkin olen ollut aina koulukiusattu ja usein kokenut myös yksinäisyyttä sekä sitä tunnetta että en vaan sovi joukkoon. On ollut päiviä jolloin olisin tarvinnut toisen ihmisen edes kuuntelemaan ja pitämään kädestä sanoen:
"Kun maailma tuntuu liian suurelta,minä olen siinä —pienenä, mutta todellisena. Kuuntelen, kun sanat etsivät paikkaansa,ja kuljen vierelläsi,ettei yksinäisyys olisi ainoa seura.Ystävyys on askel,joka ei kaihda hiljaisuutta.Toivon, että tunnet edes pienen hetken sen mitä minä näen sinussa joka kerta: arvo, lämpö ja että olet tärkeä juuri sellaisena kuin olet."
Kirjoitin kyseisen runon oman yksinäisen ystävän korttiin kun meille tuli tässä alkuvuodesta yhteistä matkaa vuosi täyteen. Punainen Risti siirsi silloin ystävän (minut) sinne, missä tarvittiin ystävää. Tuomaan iloa yksinäisen arkeen ja ennen kaikkea ystävää, kuuntelijaa sekä juttukaveria. Juhlistimme tätä erilaista ystävyyttä istuskelemalla kirjaston kahvilassa ja käymällä joulu sekä uuden vuoden kuulumisia läpi, sillä meillä oli tapaamisesta kulunut hetki aikaa. Naurettiin paljon ja käveltiin kaupungilla.
Olemme käyneet myös taidenäyttelyissä, kirpputoreilla, jäätelöllä satamassa ja nyt viimeisimpänä pyörähdettiin Joensuun Botaniassa joka on kasvitieteellinen puutarha. Kirjoittelemme viestejä myös arjen keskellä sekä laittelemme kuvia esimerkiksi reissunpäältä toisillemme.
Spr.n ystävätiimi kyselee meiltä vapaaehtoisilta ystäviltä aika-ajoin kuulumisia miten meillä sujuu ja että mitä olemme yhdessä tehneet. He kirjaavat näitä ylös sinne järjestelmiinsä jotta nähdään miten toiminta toimii. Myös vuosipäivien kohdalla heitä kiinnostaa paljon jatkuuko ystävyys vieläkin ja minä sain onnekseni kertoa että päätettiin yhteistuumin että tämä ystävyys saa jatkua edelleen. Jossain vaiheessa joko tämä ystävyys loppuu siihen että yksinäinen ystäväni ei tarvitse enää minua ja elämänsä jatkuu iloisena ilman seuraani, tai sitten me ystävystymme niin että emme koe enää ystävätiimin tarvetta kulkea mukanamme vaan jatkamme yhteydenpitoa ja näkemistä niin kuin oikeat ystävät.
Nyt jos mietit että voisitko sinä olla ystävä yksinäiselle niin voin sanoa vain että kuka tahansa voi tulla mukaan ystävätoimintaan ja olla ystävä yksinäiselle. Et tarvitse erityistaitoja. Riittää, että osaat kuunnella ja olla läsnä. Yksikin luotettava kaveri voi auttaa yksinäisyyteen. Spr tarvitsee jatkuvasti uusia vapaaehtoisia mukaan ystävätoimintaan ja jos kiinnostuit siitä voi lukea lisää tästä linkistä:
https://www.punainenristi.fi/vapaaehtoiseksi/ystavatoiminta/
Tai jos olet yksinäinen ja tarvitset ystävää niin voit käydä lukemassa lisää täältä
https://oma.punainenristi.fi/ystavatoiminta
(jos et yksin uskalla täyttää ystävä hakemusta niin pyydä joku läheinen avuksesi)
Minun yksinäinen ystävä on lievästi kehitysvammainen ja hän kertoi siskolleen pahasta olostaan sekä siitä kuinka yksin hän oli. Siskonsa otti ystävä välitykseen yhteyttä ja niin meidän ystävyys alkoi. Olen saanut kokea sen kuinka olen saanut olla ihminen ihmiselle ja tuonut valoa hänen elämäänsä.
- Satsuma -
Kommentit
Lähetä kommentti