Kaunis kukka elämänlanka
Kuka olen?
Mitä teen?
Miksi haluan tulla?
Jotkut on saattaneet jo lukea mutta tässä vielä kertauksena jotta uudetkin lukijat pysyvät mukana.
Viikko sitten minulla todettiin nivelreuma ja se on saanut pohtimaan näitä kysymyksiä monta kertaa tämän kuluneen viikon aikana.
Pahimpana reuma on jaloissa,
mutta myös muut nivelet oireilevat.
Olen alkanut tutustua uuteen
elämääni ja uuteen itseeni.
Pistos-ja lääkehoito on aloitettiin maanantaina ja kaksi päivää on ollut hyviä. Jalat ovat kantaneet suhteellisen hyvin ja pienet kiputilat ovat menneet ohi tai on erilaisilla apuvälineillä (tukivälineillä) hallittavissa.
Mutta mitä sitten kun tulee päivä
jolloi jalat ei kannakkaan.
Ilkeänkö kulkea kadulla
taittokeppijen kanssa?
Onko näin useinkin?
Mitä ihmiset ajattelevat minusta? Mietin myös sitä mitä ystävät/kaverit ajattelevat? Jäävätkö he vierelle?
En ole tavannut oikein ketään diagnoosin jälkeen ja
se vähän pelottaa.
Onko tukevaisuudessa kumppania?
Onko mahdollista saada edes perhettä?
Olen pohtinut paljon myös töitä,
sillä voinko tehdä rakastamaani
työtä lasten parissa.
En voi tietää miten
jalkani aamulla toimivat
ja kykenenkö päivän töihin normaalisti.
Vastaus tähän on varma alanvaihto. Mitä se sitten olisi? Sitä en tiedä.
- Satuliinia -
Kommentit
Lähetä kommentti