Tervehdys pitkästä aikaa. Nyt on hyvä hetki ottaa itseäni niskasta kiinni ja kirjoittaa tänne blogiinkin kuulumisia.
Istun sohvan nurkassa käpertyneenä ja villa töppöset jalassa, ympärillä hiljaista, sillä loppu kotiväki on vielä kaupungissa ja minä yksin täällä ajatusteni kanssa. Olen pohtinut vanhempieni terveyttä ja etenkin isäni huolettaa. En osaa kertoa miksi, mutta se on nyt mielen päällä. Sitä joskus pohtii että miksi ihmismieli kiusaa omistajaansa tällä tavalla.
Edellisen kerran kerroin sydämettömästä vuokran antajasta ja ilokseni voin kertoa että uusi koti on näillä näkymin löytynyt. Mikä parasta muutto matka ei ole kovin pitkä, sillä 1 km "ylöspäin". Toivottavasti kaikki menee sen muuton kanssa hyvin ja uusi elämä saisi alkaa rauhassa kaikelta pahalta. Saisi hetken hengähtää ja aloittaa uudelta puhtaalta sivulta. Toivon että uusi koti myös vaikuttaa kaikkien terveyteen positiivisesti ja saataisiin ihania uusia asioita elämään.
Viimeinen työrupeama alkoi myös tänä aamuna, sillä määräaikainen työsopimus loppuu ensiviikon perjantaina. Töitä siis jäljellä enää 7 päivää. Harmittaa ja ikävä jää niin itsellä kuin varmasti niillä pienillä naperoilla joita on päässyt hoitamaan näiden ihanan ja opettavaisen kahden vuoden aikana. Tämä työ on kasvattanut itseäni hurjasti ja tuonut tällaisesta ujosta ihmisestä esille puolia joita ei tiennyt olevankaan.
Olen kamppaillut kolmen viikon aikana yltiopäisen polvikivun kanssa. Vanha vamma nosti päätään kylpyläreissun jälkeen ja perjantaina menen sitä näyttämään lääkärille, nimittäin alkaa käydä päähän kun joka askel sattuu ja lattialle ei pääse tai ainakaan ylös sieltä. Perjantaina olemme viisaampia sen asian kanssa.
"Rakkautta siis riittää
jaettavaksi asti."
- Satsuma -
Kommentit
Lähetä kommentti