Neljä vuotta sitten elämässäni alkoi hiljaiselo. Elämä joka oli hiuskarvan varassa ja silloin kerroin että blogi hiljenee joksikin aikaa ja kukaan ei tiennyt miten pitkä se aika olisi.
Se oli raskasta aikaa minulle
ja perheelleni.
Kaksi viikkoa meni itkien ja hölmötellen kotona, hoitaen kehitysvammaista siskoa, kaiken aivosumun keskellä. Suuri epätietoisuus ja tulevaisuus oli juuri keikahtanut pääläelleen ja elinikäinen sydänmatka
oli alkamassa.
Se oli meidän perheen uusi alku ja kaikki muuttui kerralla.
Suuri sydänleikkaus toteutettiin isälleni myöhemmin ja hän matkusti ambulanssilla kauaksi kotoa. Se oli itselle todella kova paikka ja saa edelleen kyyneleet silmiin sekä äänen värisemään. Kun hän palasi kotikaupunkiin pääsimme sedän kyydillä häntä katsomaan ja en koskaan tule unohtamaan sitä hetkeä. Se näky piirtyi verkkokalvolleni ikuisesti, oli rankkaa nähdä oma
isi siinä kunnossa. Isi kuitenkin kuntoutui ja saatiin suunnitella kotiin tulo juhlia. Teimme siskojen kanssa isille maalaten taulua ja olikohan meillä jotain pientä herkkuakin silloin kai tarjolla. Itse askarreltu viiri kuitenkin toivotti isin tervetulleeksi kotiin.
Maaliskuun alussa alkoi elämä voittaa puolelleen ja perheessämme toipilaan vointi alkoi olla sitä luokkaa
että minäkin pääsin irtautumaan joksikin aikaa kotoa töihin ja
elämä alkoi muutenkin tasoittumaan. Nyt meillä kotona on kaksi sydän vanhempaa sillä niin isillä kuin äidilläkin on sydänvikaa ja kulkee ihan lähi suvussakin. Kyllä näiden kahden kanssa saa elää päivän ja hetken kerrallaan sekä varpaillaan saa melkein koko ajan olla. He viettävät kotona aikaa kolmisin kehitysvammaisen pikkusiskon kanssa ja se joskus tuntuu tosi hurjalta ajatukselta, mutta pakko painaa itse töitä jotta pystyy edes jotenkin elämään tämän arjen keskellä. Tänään olimme erityisesti kiitollisia siitä että perhe on edelleen kasassa ja nämä ovat muistoja muiden muistojen joukossa. Tänään ei murehdittu vaan me
juhlistettiin tätä
elämää vähän syöden yhdessä ulkona ja pelailtiin lautapelejä koko perheen voimin.
- Satsuma -
Kommentit
Lähetä kommentti