( Pikkusisko laittoi jo Väinökkisen
ja Serlokkisen eteiseen)
Sisarussuhde on pitkäkestoisimpia ja lähimpiä ihmissuhteita. Se tarjoaa mahdollisuuden harjoitella tärkeitä elämisen taitoja. Parhaimmillaan sisarusten väliset suhteet tarjoavat toveruutta, turvaa, kiintymystä ja yhteen kuulumista. Sisaruus on sisaruutta silloinkin, vaikka sisko tai veli on pitkäaikaissairas
tai vammainen.
22 vuotta sitten elämäni muuttui kun pieni pikkusisko syntyi maailmaan ja teki minusta kaksoissiskoni kanssa isosiskoja.
On koettu vuosien varrella kaikkea kiusaamisen ja menettämisen pelon rajamailta. On ollut siskona huolta ja murhetta pikkusiskon puolesta.
On iloittu ja puuhailtu yhdessä. Olemme saaneet kokea myös yhteisen pikkusiskon syntymän ja seurata yhdessä hänen kasvamista. Olemme opetelleet yhteistä arkea ja käyttämään arjen erilaisia apuvälineitä. Olemme kasvaneet
yhdessä aikuisiksi.
Retkeilty ja oltu esillä häpeilemättä sitä mitä perheemme on.
Vastaan on tullut kuitenkin hetkiä jolloin on kyseinalaistettu ja puhuttu niin että ette kai tee sitä, ette kai mee sinne,
ette kai sitä ja tätä.
Olen ihmetellyt sitä että miksi erityinen sisarus pitäisi lukita kotiin tai pitää piilossa?
Miksi ei sisko- tai veli voisi lähteä mukaan reissuun tai miksi erityinen sisaruus on
muista outo?
Miksi siitä tehdään joku juttu? Kun se on kuitenkin ihan kuka vain meistä.
"Tavallinen" ja oikea ihminen.
Olen vuosien ajan ajatellut että jos ihmiset kattoo niin kattokoon.
Nykyisin en enää jaksa välittää osoittelijoista ja töllöttäjistä. Huutelijatkin jätän omaan arvoonsa ja vain tarvittaessa saatan sanasen heittää
jos se antaa aihetta.
Me liikutaan yhdessä ja tehdään pikkusisko näkyväksi. Olemme käyneet siellä ja täällä. Olemme eläneet tavallista arkea ja nauttineet arjen pienistäkin hetkistä. On opittu suvaitsemaan erilaisuutta ja saaneet myös pikkusiskon kaltaisia kavereita omaankin kaveripiiriin.
Käymme elokuvissa katsomassa lasten piirettyjä ja perheille suunnattuja elokuvia.
Leikimme yhdessä ja käymme lapsellisissa tapahtumissakin jos vain on aikaa ja kiinnostusta.
Vaikka erityinen sisaruus on arjessa läsnä niin silti se on meille sitä tavallista
ja olemme ylpeitä siitä.
Tämä teksti vain siksi kun viime viikolla tuntui että aika ei riitä tekemään töitä ja arkea yhdistämään kyseisen erityisen sisaruksen kanssa.
Tuli tunne että en riitä
ja että olisin laiminlyönyt velvollisuuteni sisarena.
Vaikka tiedän että ei hän koskaan ajattele minusta niin, mutta silti se on itselle kova paikka kun tuntee itsensä riittämättömäksi.
Näissä tunnelmissa
tähän viikkoon.
- Satsuma -
Ei se, miltä me näytämme,
eikä se, mitä me aikaan saamme,
merkitse sen rinnalla mitään,
mitä me olemme toinen toisillemme.
Kommentit
Lähetä kommentti