Ei koskaan voi tietää mikä päivä on viimeinen.
Tänään isäni eno nukkuipois sairauden uuvuttamana.
Tänään piti myös lopulta käydä siellä korvalääkärissä
kun ei se kuulo ruvennut palautumaan
ja niinpä se määräsi kuurin tippoja sekä pillereitä.
Korva kontrolli on sitten tulevana torstaina.
Töissä omat muksut alkaa palailla lomilta (varahoitoja oli joulun aikaan ja vielä viime viikollakin)
ja meno olikin sen mukaista.
Talviulkoilu ei ole lasten eikä minunkaan mieleen.
Pakkasta on riittänyt -10 molemmin puolin ja parhaillaan ollaan oltu jopa yli -20 asteessa. Eilen kävin lämmittelemässä teellä kimmitädin luona ja pyörähdin abc-asemalla lounaalla. Esimiehelle piti laittaa kevään lomatoiveita joten katsotaan mitenkä niitä saa järjestettyä. Uuden vuoden aikaan olin lomilla kokonaiset 2 päivää. Seurakunnan hommat alkaa myös tällä viikolla joten arki lähtee taas vyörymään eteen päin omalla painollaan.
Kehitysvammaisen pikkusiskon kanssa olemme jatkaneet jouluttelua, sillä moni jouluinen elokuva on jäänyt katsomatta syystä tai toisesta.
Mutta eipä tuo haittaa sillä ihanaa kun voi välillä pitkittää nautintoa ja käpertyä yhdessä katsomaan elokuvia glögimuki kädessä.
Eipä kai tässä tällä kertaa muuta.
- Satsuma -
Kommentit
Lähetä kommentti