Juhannus!

 

Ai mitenkä se meni?

No voisin sanoa että olihan se erilainen kuin moneen vuoteen,

silläkuuden "aikuisen" perheessä tänä vuonna tehtiin kärpäsistä härkäsiä.

Riideltiin siis pienistäkin asioista.

Moni varmaan nyt miettii miksi asun edelleen heidän tykö,

mutta siihen on todella yksin kertainen syy.

Molemmilla vanhemmillani on sydänsairaus ja

minulla on myös kehitysvammainen pikkusisko "hänkin jo aikuinen".

Kuitenkin minulla on tunne että olen velvollinen

vanhemmanlapsen oikeudella olemaan läsnä/apuna  jos sitä tarvitaan.

Eihän tässä ajattelu tavassa ole mitään järkeä

ja oma elämä puuttuu, mutta minkäs teet?

Moni tuttu ja sukulainen on minua tästä nuhdellut

ja yrittänyt auttaa pois tilanteesta, 

mutta kukaan ei ole siinä vielä onnistunut.

Mitä sinä ajattelet?

Perinteiden ylläpitämisen takia järjestimme siskojen väliset kisat

ja lajeina tänä vuonna oli kaksi erilaista krokettia, liitorengas golffia

ja hevosenkengän heittoa.

Pokaali jäi edelleen minulta saamatta 

sillä hävisin voittajalla kahdella pisteellä.

Vaikka olikin lämmintä koko juhannus viikonlopun silti meillä 

syötiin hyvin niin kuin joka vuosi.

Tänä vuonna meillä olikin itsetehtyjä hampurilaisia

ja toisena päivänä taas hodareita.

Juhannuksena pääsin näkemään ystävää kaiken kiireen jälkeen,

sillä edellisestä on aikaa noin 2 kk.

<Oli kiva vaihtaa kuulumisia ja rupatella ihan joutaviakin.

Sunnuntaina kävimme katselemassa ja kuvailemassa Vekaruksen

koskia ja voin sano että siellä oli sikana itikoita.

Tälläistä siis tänne tällä kertaa

ja näissä tunnelmissa kaikille oikein ihanaa helteistä viikkoa.

-Satsuma-