Tervehdys.
Edellisestä kirjoituksesta on nyt kulunut jo jonkin verran taas aikaa
ja kaikkea mahdollista pyöritystä on ollut,
sekä jaksamista arjenkeskellä on välillä kysytty oikein kunnolla.
Isotäti on kaivannut välillä seuraa
ja tuntuu että joka paikassa pitäisi olla yhtä aikaa.
Tänään taas yksi ovi sulkeutui,
toinen avautui
ja kolmaskin on jo pikkuisen raollaan.
Tänään se päättyi taas kerran.
Piti jättää päiväkotielämä taakse
Piti jättää päiväkotielämä taakse
ja suunnata kohti uutta,
mutta palataan vielä hetkeksi päiväkotiin
sillä siellä teimme
yhdessä joulua lasten kanssa
sekä nautimme toistemme läsnäolosta puolin ja toisin.
Jumppa hetket
ja monet muut puuhat
Jumppa hetket
ja monet muut puuhat
jäivät varmasti pysyvästi mieleeni.
Ensi viikolla alkaa uudenlaiset työkuviot seurakunnan hommissa
ja jopa opiskelemaan hakeminen on harkinnassa.
(haku pitää tehdä jo ensi viikolla)
Sain jo aika hyvät suositukset
ja oikein päteviä esipuheita päiväkodilta jotenka
voi olla että haku tapahtuu ennen määräajan umpeutumista.
Siitä ei kuitenkaan vielä sen enempää.
Muistoksi olostani päiväkodin väki
sai pientä muistamista
sillä hypistelylelut ovat itse tehtyjä
ja toivonkin että näitä tullaan käyttämään monissa hetkissä.
Sieltä löytyy rapisevaa,
kilisevää, tunnusteltavaa
ja väänteitä kestäviä juttuja.
Näiden tarkoitus on rauhoittaa tilanteita
joissa on vaikea olla paikoillaan.
Tilanteita jossa lapsi on levoton eikä keksi tekemistä.
Tämän korin ottaminen käyttöön
on se hetki jolloin lapsi toivottavasti saa oman pienen hetken
olla ihan yksin itsensä kanssa.
Näissä tunnelmissa viikonloppuun.
Satsuma
Kommentit
Lähetä kommentti