Karsastus häpeä vai vika?

 

Silmä on mielenkiintoinen kapistus ihmisessä.

Jos silmät sojottaa eri suuntiin tai punottavat väsymyksestä

niin aina se saa ihmiset varomaan ja kiertämään minut kaukaa.

Oot silloin erilainen kuin muut.

Lapsena koin erilaisuutta ja syrjintää kun näytin pelottavalta tai en soppinut joukkoon.
Myös aikuisena on tullut vastaan ennakkoluuloja karsastavaa ihmistä kohtaan,

mutta onneksi olen saanut myös ympärilleni ihmisiä joita ei karsastukseni haittaa.

Aijemmin olen täällä blogissakin niistä silmäoireistani puhunut jonkin verran 

ja tänään olikin se jännittävä sekä pelottava päivä.

Olen jonkin aikaa pelännyt tätä päivää.

Lähete silmäpolille tuli keskussairaalaan jokin aikaa sitten

ja tänään oli sitten se päivä kun sinne joutui menemään

monien vuosien jälkeen.

Lapsena kävin silmäpolilla silmälääkärillä 

lähes joka toinen vuosi, 

sillä olen sairastanut karsastusta koko ikäni. 

Karsastusta hoidettiin ensin peittohoidolla ja

kun todettiin että siitä ei ole mitään apua 

niin lääkärit päättivät operoida.

 Vasemmanpuoleinen silmä on se, joka karsasti pahemmin 

ja niinpä se päätettiin leikata kun olin neljän vanha.

Ennuste oli leikkauksen jälkeen niin hyvä että ehdimme ajatella,

että silmälaseja ei enää vuoden päästä tarvita.

Ei se kuitenkaan mennyt ihan niin, kuin oltiin ajateltu.

Silmälasit ovat käytössä edelleen ja 

silmätippoja käytän päivittäin kolmekertaa päivässä.

Vasemmanpuoleinen silmä on lähes sokea

ja oikea karsastaa vähemmän, sillä näen pikkuisen paremmin edelleen.

Olen nyt vuoden ajan juossut silmäsairaalassa 

lapsuudesta tutun silmälääkärin vastaanotolla kolmisen kertaa

ja hän oli huolissaan silmäpohjassa näkyvästä muunnoksesta 

mitä ei pitäisi ikäiselläni vielä olla.

Kävin ensin yleislääkärillä
ja sain lähetteitä verikokeisiin sun muihin juttuihin,

mutta selitystä ei muunnoksille löytynnyt.

Sitten silmälääkärini laittoi lähetteen silmäpolille keskussairaalaan

ja se päivä oli tänään.

Polilla kävin laaja-alaisissa silmäkuvauksissa 
(jotka kesti pitempään karsastuksen takia)

ja lääkäri halusi tutkia kuvat ennen kuin tekee mitään diaknoosia.

Hetken päästä pääsinkin lääkärin vastaanotolle 

ja hän sanoi että kuvissa ei ainakaan ole mitään poikkeavaa,

johon hänen tarvitsisi puuttua.

Laittoi käytävään istumaan siksi aikaa kun laajennustipat alkoi vaikuttaa

ja katsoi vielä uudestaan pohjaan asti.

Tokaisi että ei täällä mitään poikkeavaa ole 

vaan tämä leikattu vasen silmä 

on vain toista silmää isompi (pidempi) 

ja se tekee iän karttuessa näitä muunnoksia silmäpohjaan.

Ei siis vaadi tällä hetkellä toimenpiteitä ja sain siis huokaista helpotuksesta.

Tuli siinä muutama ilon kyynel silmäkulmaan kotimatkalla.

Edelleen silmät väsyvät ja tarvitsevat jokapäiväistä kosteutusta useasti päivän aikana.

Sain jopa uuden lääke reseptin silmän kostutusgeeliin jota hän suositteli kokeilemaan

tippojen lisäksi.

Elikkä näillä mennään täällä ja huomenna apteekkiin.