Se tunne kun väsyttää ja kaikkea pitäisi ehtiä tekemään.
Ei aina pitäsi paahtaa sata lasissa vaan pitäisi istua alas ja huilahtaa hetkinen.
Se vain ei ole niin helppoa, miltä se kuulostaa.
Tämä mennyt viikon loppu oli aika moista itsensä kanssa taistelua.
Illalla sai käpertyä väsyneenä sänkyyn peiton alle ja koittaa kerätä voimia seuraavaan päivään.
Väsymys painoi koko ajan ja tuntui että vaikka mitä tekisi niin jokin aina epäonnistui.
Sitä ei auttanut ollenkaan se että, kotipihassani on viallinen uuni jolla pitäisi leipomuksia paistaa.
Meillä nimittäin valmistellaan pikkusiskon syntymäpäiviä
ja leipomista on riittänyt vaikka vain lähimmäiset on kutsuttu juhlimaan.
Pimeät illatkin alkaa jo pikkuhiljaa ahdistaa ja ällöttää.
Toivoisin valoa ja kevään merkkejä jo luontoon,
mutta luulempa että joudun niitä vielä jonkin aikaa odottamaan.
Kotiini äiti osti esikon tuomaan iloa ja valoa pimeyteen.
Niinpä tästä on hyvä aloittaa tämä viikkoa.!
Kommentit
Lähetä kommentti