Pyhis 24. syyskuuta

Tervetuloa seuraamaan tässä postauksessa meidän luontopyhäkoulua,

jota vietettiin kauniissa ja lämpimässä eilisessä iltasäässä leikkikentällä.

Katselimme, haistelimme  ja nautimme yhdessä syksyisestä luonnosta.

Juteltiin yhdessä virrentekijä Joachim Neanderistä ja siitä kuinka hän lähti vaeltamaan luontoon.

Hän viihtyi erityisen hyvin kallioisessa laaksossa, jossa hän sai sepittää virsijä.
Keskusteltiin myös siitä kuinka laaksoa alettiin kutsua lopulta Neanderin laaksoksi.

😇 Ihan ensiksi lapset pääsivät rakentaman ihan omat laaksot.

Apuna pystyi käyttämään kaikkea mitä ympärillä olevasta luonnosta mahtoi löytyä.

Laaksoista löytyi kivilehmiä, lehdistä rakennettuja ukkoja,

lehtimajoja, heikkaan kaivettuja lammikoita ja vallihautoja.

Sekä ystäviä ja kasvillisuutta.

😇 Toisena leikkinä meillä oli ystävyyden lapaset.

Leikissä katsellaan kauniita saippuakuplia kun ne leijailevat kohti taivasta.

Sen jälkeen koitetaan kerätä saippuakuplia käteen niin, että ne eivät menisi rikki,

Tiedetään se on mahdotonta, mutta meillä yksi lapsi onnistui kerran keräämään parhaillaan 4 kuplaa.

🙏Mikä on luonnossa värikäs ja ilmestyy aina vesisateen ja auringon kanssa yhdessä.?
SATEENKAARI
(tuli yhtä aikaa kaikkien suusta)

😇 Viimeiseksi käytettiin taikalaatikkoa, jonka sisällä oli erivärisiä naruja.

Nostettiin naruja yksitellen pois laatikosta ja joka narun kohdalla oli oma kysymyksensä.

KELTAINEN: Mitä mukavaa olet tehnyt kaverin kanssa?

PUNAINEN: Pidätkö halaamisesta? Ketä tykkäät halata eniten? Miltä halaaminen tuntuu?

SININEN: Missä sinun mielestä on rauhallista ja turvallista?

VIHREÄ: Miten riidan voi ratkaista niin, että kaikilla on hyvä mieli?

VIOLETTI: Kun sinulla on tullut riitaa kaverin kanssa, miltä se on tuntunut?

Lopuksi nauhoista rakennetaan toivon sateenkaari.

Meillä oli myös aikaa leikkiä leikkikentällä ja piirtää asfalttiliiduilla syksyisillä väreillä.

RUKOUS: Kiitos, Jumala, 

vuodenaikojen kierrosta, 

talven huurteesta, joka sulaa kevätlätäköihin, 

sateen kostuttamista nupuista, jotka aukeavat kirkkaaseen kesään. 

Kiitos kuihtuvista kukista, jotka putoilevat syksyn sumuun 

ja paljastavat vuoden ääriviivat, joita valaisevat viileä auringonvalo 

ja kultainen lupaus loputtomasta rakkaudestasi.

AAMEN

LAULU: Luonnonsuojelu laulu LV 164