Täällä meillä on lunta aikas vähän ja kauheen liukasta joka paikassa, joten aikas varoen saa kulkea ulkosalla.
Ihmeellinen talvi tämä on ollutkin. Milloin sataa vettä tai lunta, milloin taas on lämmintä tai pakkasta. Ei oikei voi varautua seuraavan päivän säähän etukäteen, kun et tiedä millainen sää siellä huomenna odottaa.
Olen liikekannalla ollut tällä viikolla melkein päivittäin, joten alas ei ole ehtinyt hädin tuskin istahtamaan.
Eilen kävin tapaamassa eräässä asumisyksikössä kehitysvammaisia aikuisia ja yhdessä rupattelun merkeissä myös halailtiin ja juotiin päiväkahvit mustikkapiirakan kera. Vaikka heistä suurin osa asuu omista sukulaisista kaukana ja eikä heillä siellä vieraita päivittäin käy, niin silti heillä on pieniä ilon aiheita siinä omassa arjessakin. Joku iloitsi siitä kun sai imuroida lattiaa tai teinipoppari Robin laulaa radiossa. 😀 Miksi me ei voitaisiin joskus olla yhtä onnellisia pienistäkin arjen asioista.? Kyllä meillä olisi heiltä paljon opittavaa ja meidän olisi aika karistaa kaikki ennakkoluulot pois. Kaikkien ihmisten kannattaisi opetella kohtaamaan kehitysvammaisia. Kohtaamaan heidät omana itsenään ja antaa heille mahdollisuus olla sitä mitä ovat. Erilaisiin palvelukoteihin pääsee kyläilemään ihan milloin haluaa ja vaikka olisit tuiki tuntematon niin silti sinut otetaan varmasti lämmöllä vastaan.
Tänään otinkin sitten pikkuisen rennommin.
Vietin päivän keskinmäisen sisareni kanssa. Katseltiin yhdessä elokuvia ja piirtelin hänelle pientä julistetta väritettäväksi. Kuvassa on koko Ti-Ti nalle perhe ja heidän luojansa Riitta Korpela. Julisteen koko on 3A.
Tämä juliste menee fanipostina heille, kunhan konserttikiertue saapuu kaupunkiimme. Yllätyksenä olemme nimittäin menossa mukana. 😊
Näissä tunnelmissa toivotan sinulle rauhallista illan jatkoa ja hyvää viikon vaihdetta.
Satsuma
Heippa, täällä sitä nyt ollaan ekakertaa.
VastaaPoistaTärkeästä aiheesta kirjoitit. Minun nuorin tyttö oli viime kesän töissä kehitysvammaisten parissa. Oulun kaupungilla oli sellainen kokeilu, että kehitysvammaisten perheet sai viedä kehitysvammaisen lapsensa Oulun Edeniin viikonlopuksi "hoitoon" ja näin perhe sai pienen loman, lepohetken... Tyttö oli sitten siellä Edenissä hoitamassa näitä nuoria (muistaakseni he olivat kaikki nuoria) Tyttö menetti kesän aikana täysin sydämensä näille nuorille. Luulen että kun hän opiskelee sosiaali alalle ,hän tulee suuntautumaan kehitysvammaisiin.
Minulla oli 11 kuukautta vanhempi veli joka oli kehitysvammainen. Mutta en valitettavasti tutustunut häneen paremmin. Sillä hän oli Tampereella jossakin hoitolaitoksessa ja minä asuin Vimpelissä toisessa mummulassa. Olin 13-vuotias kun A-P kuoli.
Mukavaa viikonloppua sinullekkin.
Hei ja kiitos kun jaoit tämän pienen kommentin minun ja tämän blogin lukioiden kanssa.
PoistaItsellänikin on kehitysvammaiset lähellä sydäntä, sillä perheeseeni kuuluu yksi sellainen ja olen siitä enemmänkin kuin kiitollinen. Minusta erilaisuus on rikkaus ja sitä pitää vaalia. Kaikkien pitää antaa olla sellaisia kuin he ovat. Eihän meistä kukaan voi itselleen mitään (millaisia olemme tai millaisiksi tulemme) ja se pitäisi meidän kaikkienvain hyväsyä. Me kaikki tarvitsemme toinen toisiamme, olemme sitten lapsia, aikuisia tai kehitysvammaisia niin silti meillä pitäisi olla joku johon saada turvautua ja jonka kanssa vain jakaa niin iloja kuin surujakin. Niinpä nämäkin erityiset ihmiset tarvitsevat meitä yhtä paljon kuin mekin toisiamme.
Kommentista kiittäen Satsuma.