Korppuja ja joulupossuja
Jouluun ei ollut enää kuin muutama päivä ja Joonas-lokki laskeutui hytisten merenrantaan. Se pudotti nokastaan suuren säkin rantakivelle ja jäi odottamaan ystäviään. Pian pinnan alta kurkistikin värikäs kala nimeltä Pärsky ja punainen Sebastian-rapu, joka naksutteli huolestuneena saksiaan.
"Löysitkö jotain?" Sebastian kysyi.
"Vaikka mitä!" Joonas sanoi innoissaan. "Ihmisten joulupuuhat ivat sitten kiehtovia. Kerron teille nyt nopeasti löydöstäni ja sitten minun on mentävä pesääni lämmittelemään. Painakaa kaikki tarkasti mieleen, jotta Ariel saa täsmälleen saman tiedon maailmasta."
Sebastian ja Pärsky nyökkäsivät ja niin Joonas esitteli niille säkin sisällön. Hetken kuluttua ystävykset jo raahasivat säkkiä kohti merenpohjaa valmiina yllättämään Arielin, joka oli loputtoman kiinnostunut ihmisten maailmasta. Ennen pitkää Sebastian ja Pärsky löysivätkin Ariellin.
"Tadaa! Luvassa tarinoita ja esineitä ihmisten maailmasta."
"Mitä ihmettä?" Ariel ihmetteli ja yritti kurkkia säkkiin.
"Stop tykkänään!" Sebastian huudahti. "Me haluamme esittää esineet yksi kerrallaan. Niihin liittyy tarinoita, jotka Joonas meille kertoi."
Sebastian penkoi säkkiä ja veti esiin ensinmäisen esineen, tonttuhatun. Se katsoi sitä hämillään ja nyökkäsi sitten Pärskyn suuntaan.
"Kerro sinä, mikä tämä on!"
"Tuo tuossa on", Pärsky aloitti, "On eräänlainen ihmisten joulukruunu. Säihkyvän timantin sijaan sen pikantti yksityiskohta on valkoinen karvatupsu."
Ariel nyökkäsi ja alkoi ihailla tonttulakkia. "Onpa se herttainen!"
"Ja tämä seuraava esine taas liittyy jotenkin jouluporsaaseen", Sebastian sanoi ja piteli saksissaan porsaan muotoista piparkakkumuottia.
"Jouluporsas?" Ariel mietti.
"Aivan", Pärsky sanoi. "Jouluporsas kopsuttelee jouluna ihmisten ovelle. Sillä on joulusukat jalassa ja se tuo lapsille lahjoja."
"Voi miten hassua!" Ariel alkoi nauraa. "Mitä kapineella sitten tehdään?"
Sebastian käänteli piparkakkumuottia ja muisteli Joonaksen kertoneen jotain leipomisesta.
"Niin, tämä taitaa olla olla se muotti, jonka avulla tehdään hauskoja joulukorppuja."
"Korppuja?" Ariel toisti. "Eikös korput ole vähän kuivia?"
"Eivät, sillä niihin laitetaan luumuhilloa," Pärsky tuumasi.
Seuraavaksi säkistä löytyi hienoja joulukuusenkoristeita.
"Tämä on ennustepallo", Pärsky kertoi ja riiputti evässään hopeista joulupalloa. "Kun siihen tuijottaa tarpeeksi kauan, voi nähdä häivähdyksen tulevista jouluista."
"Ihmeellistä", Ariel huokaisi ja katsoi palloon. Mutta vaikka hän kuinka tuijotti, hän näki vain omat kasvonsa ja joulunpunaiset hiuksensa.
"Ja katsoppas tätä", Sebastian kehotti ja veti säkistä kultaista koristenauhaa. "Jouluna ihmiset käyttävät näin koreita kengännauhoja!"
"Oi!" Ariel henkäisi ja pyöritteli koristanauhaa pyrstössään. "Kiitos, että kerroitte minulle kaiken tämän! Ylihuomenna on joulu ja minä aijon viettää sen melkein kuin ihmiset! Laitan päähäni sen joulu kruunun ja leivon merilevästä jouluporsaan muotoisia korppuja siskojeni kanssa. Tulettehan tekin mukaan?"
Pärsky ja Sebastian nyökkäsivät innoissaan. Ne eivät olleet varmoja, olivatko ne muistaneet Joonaksen tarinat aivan oikein, mutta oli niin tai näin, joulu vaikutti varsin mukavalta juhlalta!
Kommentit
Lähetä kommentti