Geppetton salaisuus
Ovi narahti auetessaan ja puunukke Pinokkio henkäisi säikähdyksestä. Se katsoi ympärilleen, mutta puunveistäjä Geppettoa ei näkynyt. Toivottavasti vanhus ei ollut kuullut narahdusta. Olisi ikävää, jos hän yllättäisi Pinokkion itse teossa.
Pinokkiolla ei ollut pahat mielessä, sillä se rakasti Geppettoa täydestä sydämestään, mutta se ei kyennyt hillitsemään uteliaisuuttaan. Geppetto oli kertonut rakentavansa Pinokkiolle kaikkien aikojen joululahjaa mutta haluaisi pitää sen yllätyksenä jouluun saakka. Pinokkio oli luvannut, ettei menisi kurkistelemaan puunveistäjän työpajaan, mutta se ei yksinkertaisesti voinut vastustaa kiusausta. Sen oli pakko saada tietää, mikä Geppettonin yllätys oli.
Samassa vihreä heinäsirkka Samu laskeutui sateenvarjollaan Pinokkion olkapäälle. Sen oli määrä opettaa puunukelle, mikä oli oikein ja mikä väärin, jotta Pinokkiosta voisi tulla joskus oikea poika.
"Mitä sinä teet?, Samu kysyi epäluuloisesti.
"Tulin vain hakemaan täältä yhtä juttua Geppettolle", Pinokkio sepitti.
Samassa se tunsi nenänsä nytkähtävän himpun verran pidemmäksi ja toivoi, ettei Samu Sirkka huomannut mitään.
Samu oli kuitenkin varsin tarkkasilmäinen ja tajusi heti Pinokkion valehdelleen. Pienikin juksaus sai puunuken nenän kasvamaan.
"Mikä se juttu oikein on?" Samu Sirkka tiedusteli.
"Ai mikä?" Pinokkio kysyi muka ymmällään.
"No se juttu, minkä tulit hakemaan Geppettonille", Samu täsmensi.
"Niin....." Pinokkio mietti kuumeisesti ja samassa sen silmät osuivat kummalliseen kapineeseen Geppettonin työpöydällä. "Tulin hakemaan tätä!" Pinokkio sanoi ja tarttui esineeseen. Nukke tunsi nenänsä venyvän taas pituutta.
"Vai niin?" Sanoi Samu ja kysyi: "Mikä se sitten on?"
"Ai tämä?" Pinokkio sanoi ja heilutteli kädessään soikeanmuotoista härveliä, josta lähti kolme antenia ja joka muutti hitaasti väriään keltaisesta vihreään.
"Niin, se juuri!" Samu vastasi.
"Tämä on.... Tuota noin.... Sirkkojenkutsulaite", Pinokkio sepitti. "Siksi sinäkin putkahdit tänne!"
Niin tyytyväinen kun Pinokkio oli keksimästään, nukkeparan nenä singahti ainakin metrin mittaiseksi.
"Pinokkio", Samu Sirkka torui. "Tiedän, että olet vain utelias, mutta et saa juksata tai tulla salaa Geppettonin työpajaan. Olit vähällä löytää junaradan, jota hän on sinulle rakentanut."
"Anteeksi", Pinokkio pyysi. Se päätti korjata tapansa, mikä ei olisi oikeastaan vaikeaa, sillä Samu Sirkka oli vahingossa lipsauttanut Geppettonin salaisuuden. Mutta kuinka ihmeessä Pinokkio malttaisi odottaa jouluaattoon, jotta se pääsisi leikkimään junalla? Siinä sille olikin uusi, kipeä pulma.
Kommentit
Lähetä kommentti