Lahja-arvailuja
Jouluun oli enää viikko aikaa ja Kultasen perheen koiranpennut odottivat juhlaa malttamattomasti.
"Tuokohan joulupukki minulle uuden pallon?" Vallaton poikakoira Pepi mietti ääneen.
"Pallon?" Sen sisko Sissi sanoi ja hihitti. Kaksi muuta sisarta, Missi ja Ninni näyttivät yhtä huvittuneelta.
"Mikäs siinä nyt on niin hauskaa?" Pepi kysyi hieman tuohtuneena.
"Ei mikään." Ninni vaatasi. "Se vain on niin ennelta-arvattavaa."
"On vaan niin hassua, että haluat lisää palloja, vaikka sinulla on niitä jo varmasti sata." Sissi lisäsi.
"Entä sitten?" Pepi puuhkahti. "Palloja ei voi koskaan olla liikaa ja kyllä minäkin osaan arvata, mitä te tytöt olette toivoneet joulupukilta."
"Niinkö?" Missi kysyi "Hyvä on, saat kolme arvausta!"
"Helppo nakki!" Pepi väitti. "Te olette melkoisia hienohelmoja, joten olette varmasti pyytäneet joulupukilta uudet, pinkit samettirusetit. Arvasinpas!"
"Vielä mitä!" Sissi huudahti. "Meillä on rusetteja riittävästi ja kirmaamme mieluummin ilman niitä."
"Vai niin", Pepi tuhahti mutta alkoi pohtia heti seuraavaan arvausta. "Nyt tiedän! Haluatte varmasti uuden, pehmoisen korin pinkin tyynyn kera!"
Missi pyöritti päätään. "Väärin meni. Meistä on ihanaa nukkua takan äärellä. Valkoinen karvamatto kelpaa meille vallan mainiosti. Yksi arvaus enää!"
Pepi alkoi tuskastua. Miten se ei keksinyt oikeaa vastausta. "No, onko lahjatoiveenne timantein koristeltu pinkki kaulapanta?"
Pepi pidätti hengitystään ja odotti siskojen vastausta.
"Ei ole!" Ninni lopulta vastasi.
"No mikä se sitten on?" Pepi uteli malttamattomana.
"Pyysimme joulupukilta omaa palloa- pinkkiä tietysti!" Ninni vastasi ja nauroi veljensä hölmistyneelle ilmeelle. "Olisihan minun se pitänyt arvata!" Se huusi.
Kommentit
Lähetä kommentti