Joulukuun 16 luukku


                                                 Kanin joulupukkihuoli


Yön aikana Puolen hehtaarin metsä oli peittynyt lumikerroksen alle.
Nalle Puh ja Nasu tallustelivat kylmässä, valkoisessa lumessa ja katselivat ihmeissään ympärilleen.

"Katsoppas tuota", Puh sanoi pienelle ystävälle ja osoitti lumivaipan peittämää Hunajapuuta. "Se näyttää suurelta, valkoiselta hattaralta!"
"Totta, Puh!" Nasu sanoi. "Mehiläisetkin taitavat pitää hattaroista, sillä kuulen selvästi surinaa."
"Ei se ole surinaa, Nasu hyvä, vaan murinaa." Puh sanoi "Sillä se kuuluu minun masustani. Mitä jos menisimme kylään Kanin luo? Hänellä on varmasti hunajaa näin talvillakin."

Nasulla ei ollut mitään ajatusta vastaan ja niin ystävät piipahtivat Kanin talolle.
Kani oli ulkona ja jutteli pikku Ruun kanssa.
"Oletko ihan varma, ettei joulupukki tuo minulle lahjoja?"
"En minä ole varma, mutta äiti sanoi, ettei joulun alla kannattaisi kiukutella, sillä tontut kirjoittavat sen ylös, eikä välttämättä lahjoja tipu."
"Heipä hei!" Puh sanoi ja yritti ohjata keskustelun uusille urille. "Tulimme maistelemaan talvista hunajaasi."
"Vai vielä hunajaa?" Kani puuhkahti. "Ei tule kuuloonkaan! Minulla on tässä omiakin ongelmia."
Ruu pudisteli päätään. "Nyt sinä taas kiukuttelet!"
Kanin korvat lerpahtivat. "Voi ei! Nyt minä jään varmasti ilman lahjoja. Miten joulupukin saisi leppymään? Tietäisiköhän Ihaa?"
"Miksi Ihaa?" Nasu ihmetteli.
"No hän on aasi. Eivätkös aasit ja pukit ole samankaltaisia?" Kani päätteli.

Niipä ystävykset menivät Ihaata tapaamaan. Kani kertoi huolensa joulupukista, mutta alakuloinen aasi ei osannut auttaa.

"Valitan", Ihaa sanoi. "En tunne ainuttakaan vuohipukkia, en edes sitä kuuluisaa joulupukkia."
"Höpsistä!" Kuului samassa ystävien yläpuolelta ja Pöllö heilahtiheidän vierelleen. "Joulupukki ei ole mikään vuohi. Hän on herttainen vaari, joka asuu Korvatunturilla."
"Antaisikohan hän kiukutteluni anteeksi, jos tekisin vastineeksi jonkin hyvän työn?" Kani kysyi.
"Ihan varmasti", Pöllö vastasi.

Ja niin Kani kutsui kaikki ystävänsä luokseen hunajaa ja muita herkkuja syömään. Heillä oli niin mukavaa yhdessä, ettei Kanille enää edes juolahtanut mieleen kiukutella!


Kommentit