Joulukuun 15 luukku

                                                   

                                              Jouluisia tassunjälkiä


"Lapsukaiset- mitä teille on sanottu joulukuuseen kiipeämisestä?" Äitikissa Herttuatar kysyi kuusen alaoksilla keinuvilta lapsiltaan.
"Kuusen pitää antaa olla rauhassa", Harmaa kissanpoika Berlioz sanoi.
"Kuusta saa ihailla vähän kauempaa", sen veli Toulouse lisäsi.
"Mutta mitä me sitten voimme tehdä?" tyttökissa Marie naukaisi ja loikkasi alakuusenoksalta.
 "Ulos ei tarkene mennä."
"Ei niin", Herttuatar vastasi. "Mutta minä tiedän, mitä voitte tehdä! Siivotkaapa lelunne. Niitä on joka puolella!"

Kissanpentuja harmitti, mutta ne alkoivat tähyillä ympärilleen. Olohuone oli kieltämättä mullin mallin. Marie oli leikkinyt lankakerällä niin, että se oli levinnyt ja näytti kilometrin pituiselta, mutkittelevalta spagetilta. Pojat taas olivat kaivaneet esiin kaikki pallot ja niitä oli kierinyt huonekalujenkin alle. Painiessaan pennut olivat tiputtaneet sohvatyynyt lattialle ja leikkijuna oli suistunut raiteeltaan, kun Berlioz oli hyökännyt sen kimppuun. Pennut alkoivat kuuliaisesti siivota paikkoja. Marie rullasi langan taikaisin kerälle ja kiikutti sen suussaan lelulaatikkoon.

"Hei, veljet!" se huudahti. "Tulkaa katsomaan, mitä löysin!"
Berlioz ja Toulouse kirmasivat lelulaatikolle ja hengähtivät innosta.
"Vau, sormivärit! En edes muistanut, että meillä on tälläisetkin!" Toulouse riemuitsi. "Maalataan O`Malleylle ja äidille joulukortit.!"

Marie ja Berlioz innostuivat ajatuksesta ja pian kissanpennut olivat levittäneet olohuoneen lattialle ison pahvinpalan.

"Än, yy, tee, nyt!" Toulouse huusi ja sisarukset uppottivat tassunsa yhtäaikaa sormiväripurnukoihin. Tuntuipa se hauskalta!

Kissanpennut maalasivat pahville kauniin joulupotretin niiden perheestä. Kuvassa oli myös joulukuusi, eikä kukaan kiipeillyt sen oksilla. Äiti olisi takuulla hyvillään!  Lopuksi Marie kirjoitti pahvikorttiin suurin kirjaimin "Hyvää joulua!"
Juuri silloin Herttuatar tuli olohuoneen ovelle. "Lapset!" se huudahti kauhuissaan, sillä olohuone oli entistä sotkuisempi. Siellä täällä oli värikkäitä tassunjälkiä ja kumoon kellahtaneita maalipurnukoita.

"Hyvää joulua, äiti!" Kissanpennut toivottivat ja nostivat kortin niin, että Herttuatar näki kauniin potretin. Se ei voinut enää olla vihainen- kissanpennut olivat halunneet ilahduttaa sitä ja siinä pienokaiset olivat onnistuneet.
"Kiitos, kullannuput!" Herttuatar sanoi lempeästi. "Kortti on niin hieno, että Madame saa ripustaa sen seinälle koko jouluksi. Mutta nyt on aika kisailla! Kuka teistä ehtii viedä ensimmäisenä maalipurnukan takaisin?"

Pennut arvasivat, että äiti jekutti ne siivoamaan, mutta se ei haitannut. Kilvan pennut lähtivät kiikuttamaan maalipurnukoita lelulaatikkoon. Niiden kortti näytti kerrassaan upealta siistin olohuoneen seinällä!


                                           

Kommentit