Albatrossin jäljillä
Oli joulukuun kolmastoista päivän ilta ja hiirikaksikko Bernart ja Biabca asteli pitkin suurkaupungin lumisia katuja. Biabcalla oli päässään paksu karvahattu ja Bernardkin oli pukeutunut tavallista tuhdimmin.
"Jokohan Orvi on palannut tärkeältä retkeltään?" Bianca kysyi Bernardilta.
"Toivoa sopii", Bernard tuumasi.
Hiirten albatrossiystävä Orvi oli lähtenyt jo viikko sitten viemään lasten joulukortteja kaukaisiin maihin, mutta sitä ei ollut näkynyt sen koommin. Sää oli muuttunut hyytävän talviseksi ja Bernardin viikset väpättivät huolesta, kun se kuvitteli, kuinka kylmä joulukuun puhuri riepotteli niiden ystävän siivillä.
"Mitä jos piipahdamme lentokentällä tarkistamassa tilannetta?" Bernard ehdotti ja johdatti Biancan tutun pilvenpiirtäjän juurelle. Sen katolla oli Orvin kiitorata sekä pieni maja, jossa se asettui lentojensa välillä.
Hiiret pujahtivat ihmisten huomaamatta hissiin, hyppäsivät kyydistä vasta sadannessa kerroksessa ja jatkoivat siitä vielä ullakon kautta katolle.
"Hrr! Kylläpä on kylmä!" Bianca kauhisteli ja silmäili huolestuneena lumen peittämää kattoa. Orvin majan ikkunoissa ei näkynyt valoa ja ovi oli visusti lukossa.
"Mikä nyt neuvoksi?" Bernard ihmetteli. "Orvista ei näy jälkeäkään", "Jäljistä puheen ollen", Bianca aloitti. "Katsohan kiitorataa vähän tarkemmin!" Kiitoradassa toden totta näkyi jälkijä; Ikään kuin suuri lintu olisi laskeutunut kiitoradalle holtittomasti pompahdellen. Jälkien päälle oli satanut lunta, mutta ne eivät olleet vielä kokonaan peittyneet.
"Nämä ovat Orvin laskeutumisen jälkijä!" Bianca huudahti ja osoitti uraa, jollaisen voisi jättää vain vatsallaan luisuva albatrossi.
Luisumajälki päättyi suureen lumikekoon, josta kantautui huolestunutta tuhinaa. Lunta sinkoili sinne tänne ja pian lumikasasta putkahti Orvin pää.Albatrossi näytti pöllistyneeltä ja sen lentolasit olivat ihan vinossa.
"Orvi! Oletko kunnossa?" Bianca huudahti ja riensi auttamaan ystävää.
Bernard kauhoi lunta pienillä tassuilla ja pian Orvi sai jo puhdistella viimeisetkin lumet höyhenistään. "Kiitos ystävät!" Se sanoi. "Ei hullumpi laskeutuminen, vai mitä?"
Hiiret vilkaisiavat toisiaan hämmästyneesti.
"Hypätkää kyytiin, niin lähdemme viemään perille näitä kortteja, jotka kaukaisten maitten lapset lähettivät täkäläisille lapsille!" Orvi sanoi ja kiskoi lumikasan uumenista suuren, ruskean säkin.
Biancan silmät sädehtivät innosta ja se kipusi heti ystävän selkään. "Tule nyt Bernard!" Se huusi.
Bernard pelkäsi lentämistä, mutta pian Bianca Orvin into tarttui siihen ja se rohkaisi mielensä.
"Jihuu!" Orvi huusi ja lähti räpyttelemään pitkin lumista kiitorataa.
Pieni kompastelu ei menoa haitannut ja hetken kuluttua albatrossi jo syöksähteli kaupungin yllä jouluvalojen välkkeessä selässään kaksi hiirtä, Joiden silmät olivat tiukasti kiinni mutta sydän joulumieltä tulvillaan.
Kommentit
Lähetä kommentti