Joulukuun 1. luukku

                                                      Nemon joulukalenteri

Vuokkola Marlin oli haljeta innosta. Se odotti malttamattomana, että sen poika Nemo vihdoin heräisi ja saisi kuulla, että joulukuu oli alkanut. Vaikka talvi oli kovin erilainen meressä kuin kuivalla maalla, Marlinin mielestä siitä piti ottaa kaikki ilo irti myös aaltojen alla. 

Pian kalanpoikanen heräsikin ja räpytteli auki pyöreät silmänsä. 

"Hyvää huomenta, poju!" Marlin huudahti iloisesti ja ui siksakkia poikansa edessä. 

"Huomenta isä", Nemo sanoi ja haukotteli suu ammollaan. 

"Tiesitkös, että tänään on joulukuun ensimmäinen päivä.?" Isä kysyi pojaltaan. 

"Minkä kuun.?" Nemo ihmetteli.

"Joulukuun! Isä toisti. 

"Tämän kuun lopulla on suuren juhlan, joulun, aika. Ihmiset viettävät joulua, mutta minusta me kalatkin voimme riemuita siitä.

Minulla onkin sinulle mukava yllätys.!"

Nemon uninen ilme kirkastui. "Ihanko totta.?" 

"Totta kuin vesirotta!" Isä vakuutti.

"Koska joulu on niin suloinen juhla, lapset eivät edes malttaisi odottaa sitä. He laskevat päiviä joulukalenterin avulla. Se on minun yllätykseni-joulukalenteri! Oletko valmis avaamaan ensimmäisen luukun?"

"Ilman muuta!" Nemo hihkaisi.

"Hyvä on", isä tuumasi ja alkoi lausua runoa. "Jätä vuokko, uida ala, kunnes vastaan tulee kala, neuvot uudet sulle antaa, jotka luokse aarteen kantaa!" 

Nemo pujahti ulos merivuokoista ja pian sitä ui vastaan isän hyvä mutta hiukan huonotuulinen ystävä nimeltään Dori.

"Hei Nemo" Dori huikkasi iloisesti.

"Hei Dori" Nemo vastasi ja jäi odottamaan ohjeita. 

"Mukava uinti sää, vai mitä?" Dori kysyi. 

Nemo nyökkäsi ja odotti yhä vihjettä. Lopulta se rykäisi ja kysyi: " Oliko sinulla jokin viesti minulle?" "Ai niin!" Dori huudahti ja alkoi muistella lorunpätkää. "Aarre hauska odottaa vain.... Tuota noin..... Mitenkäs se meni?" 

"Etkö sitä muista lain?" Nemo vitsaili, mutta Dorille tulikin mieleen lorun loppu. 

"Lymypaikas, vanhan hain!" Se lausui arvokkaasti. 

Nemo arvasi heti, että kyseessä oli merenpohjaan painunut vanha laivanhylky. Nemo säntäsi hylylle ja näki sen kannella pienen aarrearkun, jonka kannessa oli numero yksi. 

"Tuo on joulukalenterin ensimmäinen luukku!" Nemo hihkaisi ja avasi kannen.

Aarrearkun sisus oli pehmeää, punaista samettia ja sen sisällä loisti hohtava helmi.

"Helmi tuo valoa tänne merenpohjaan ihan kyin kynttilät valaisevat ihmisen maailmaan", kuului Nemon takaa. Isä Marlin oli seurannut poikaansa ja iloitsi nähdessään riemun tämän silmissä.
"Kiitos isä" Nemo sanoi innoissaan. Miten se edes malttaisi odottaa, mitä joulukalenterin seuraavasta luukusta paljastuisi.?