On aika kiittää, kumartaa ja pokata. Uutta päin on nyt käännetty nokkaa. Kiitokset teille ystävät, toverit ja tutut, joiden kanssa on jaettu monenlaiset jutut. Eikä kylillä tarvitse piilossa lymyillä, kun tullaan vastaan voidaan kai reilusti hymyillä. Saapi edelleen kuulumisia vaihtaa, yhteydenottoa ei tarvitse turhaa kaihtaa. Muistot menneistä siis reppuuni pakkaan, sen hieman haikeana selkääni nakkaan. Ja toivon, että saatte aina kulkea aurinkoista puolta, pitäkää ihmiset itsestänne huolta.
Niin se vain on, että joskus on aika jatkaa matkaa ja vaihtaa välillä maisemaa. Nyt on neljän vuoden jälkeen vain pikkuisen haikea mieli nakata se reppu selkään ja lähteä ulos päiväkodista. Näihin vuosiin on mahtunut niin ilon kuin surunkin kyyneleitä ja on siellä nähty monen monta juttua. Mutta joo se on tätä elämää ja sitä on vain mentävä eteenpäin. Kesää odotelessa menee tämä aika ja toivoa että pääsisi sinne kouluun opiskelemaan lisää...
Näissä tunnelmissa viikonloppuun, joten oikein hyvää viikonloppua kaikille.
Satsuma (entinen päiväkotiapulainen)
Kommentit
Lähetä kommentti