Joulukuun 11. luukku

 Joulukuun yhdestoista päivä ja niinpä on jouluisen sadun aika.
Tämän päivän luukussa kerron itselle rakkaasta sarjasta kertovan tarinan.
Se on tässä.
Muumilaakson lumilinna
Muumipeikko oli onnellinen. Hän istui onkimassa lämpimänä kesäpäivänä. Nuuskamuikkunen soitteli hänelle huuliharppuaan.
Kaikki oli niin kuin pitikin.... Mutta silloin muumipeikko heräsi ihanasta unestaa ja tunsi kuinka viileä huoneessa oli. Hän meni katsomaan ulos ikkunasta. Koko Muumilaakso oli kauniin valkoisen lumikuorrutuksen peitossa.
Muumipeikko mietti, että jatkaisiko vain talviunta, mutta sitten pihalta kuului ääni ja silloin häntä alkoi kiinnostaa mistä ääni kuului.?
Niinpä hän lähti ottamaan asioista selvää.
Avattuaan ulko-oven Muumipeikko huomasi lumessa jalanjälkiä. Hän lähti seuraamaan niitä ja näki vuorenrinteellä Nipsun.
- Mitä sinä täällä puuhailet? Eikö sinunkin pitäisi nukkua talviunta.? Kysyi Muumipeikko

 - Pitäisi, mutta näin unta ja heräsin siihen. Sitten tulin vain ulos. Sanoi Nipsu
- Millainen se sinun unesi oli.? Kysyi Muumipeikko
- Unessani asuin valkoisessa, hienossa linnassa ja herättyäni halusin rakentaa sellaisen. Sanoi Nipsu
-Sehän kuulostaa hauskalta ajatukselta. Rakennetaan sitä yhdessä, niin se valmistuu nopeammin. Tuumaili Muumipeikko

Niin Muumipeikko ja Nipsu rakensivat oikein upean lumilinnan, jonne sen jälkeen haettiin Muumitalosta tarvikkeita ja sen jälkeen he istuivat alas juomaan kuumaa kaakaota. Hetken kuluttua, Hemuli syöksyi suksineen lumilinnan seinänläpi keskelle linnaa.
- Mitä kummaa tässä minun laskettelureitilläni oikien seisoo.? Kysyi Hemuli

- Onko lumilinnamme laskettelureitilläsi.? Kysyi Muumipeikko ja pyysi anteeksi.

- Minä olen laskenut tästä mäkeä joka talvi ja ei tässä silloin ole tätä ollut. Hemuli selitti
- Saako olla kaakaota, kun kuitenkin tulit meidän vieraaksemme.? Kysyi Nipsu
- Ei saa... Tai saa sittenkin. Kiitos vain. Älkää luulko että kaakaolla saatte kaikki anteeksi. Seuraavan kerran kun lasken mäestäni linnan on parasta olla poissa. Sanoi Hemuli ja lähti

Nipsulle ja Muumipeikolle tuli surullinen olo. He yrittivät keksiä ratkaisua kunnes Nipsu sai hienon idean.
Niin Nipsu ja Muumipeikko rupesivat rakentamaan lumiukon joka osoittaa kierto reitin linnan ohi. Sillä hetkellä Hemuli tuli jo mäkeä alas, hurjaa vauhtia. Hemuli syöksyi kohti lumiukkoa kovalla vauhdilla ja törmäsi siihen TÖMPS.!!
Hemulin noustessa ylös ja jatkaessa matkaansa Muumipeikko sai loisto tuuman joka varmasti sopisi myös Hemulille.
Muumipeikko ja Nipsu rupesivat rakentamaan niin ison lumilinnan että Hemuli mahtui sen läpi laskemaan mäkensä ja eikä näin törmännyt heidän linnaan.
Niinpä Muumipeikko ja Nipsu joivat viimeiset kaakaot ja lähtivät takaisiin jatkamaan talviuniaan Muumitalolle.

Kerroin tämän tarinan siksi koska, joka talvi jokaisen olisi hyvä lukea etes yksi jouluinen tarina joko itsellen tai vaikka lapsenlapsilleen/ lapsilleen.


Talviset tarinat enne joulua virittävät joulun tunnelmaan.
Hyviä lukuhetkiä kaikille.

Kommentit

Lähetä kommentti