"Sydän on täynnä hiljaisia haaveita.
Unelmat muuttuvat kyynelten puroksi, lopulta suuriksi valtameriksi.
Haaveet katoavat jonnekkin
kauas tyhjyyteen.
Syli on tyhjä
Syli on tyhjä edelleen."
Eilen vietettiin
lapsettomien lauantaita
ja tänään juhlittiinkin kaikkia maailman äitejä.
Oletpahan biologinenäiti,
adoptioäiti, varaäiti, sijaisäiti, toinenäiti, puolikasäiti, kuolleen lapsen äiti tai vaikka ihan vaan äidistä haaveileva. Tämä päivä on tarkoitettu
meille kaikkille.
Itselle tämä päivä on vuosi vuodelta vain hankalampi ja se ihan vain siksi että omat perhe haaveet
ovat jääneet vain haaveeksi.
Haaveita olisi myös sijaisäitiyteen, adoptioon ja miksipä en äitipuoleksikin
olisi valmis. Reuman ja muiden sairauksien takia omia lapsia eivät lääkärit enää suosittele
edes harkitsemaan.
En tästä nuorru
ja elämä ei ole todellakaan mennyt
niin kuin aikoinaan ajattelin.
10 vuotta sitten mietin
että minulla on jo oma perhe
ja ihana rakastava mies,
mutta edelleen olen yksin (+30v).
Edellinen suhde oli ammattikouluajoilta ja siitä tulee tänä keväänä kuluneeksi 11 vuotta. Sen jälkeen ei ole ollut mitään suuntaan eikä toiseen.
Kaiken tämän tilalla on sydänsairaat vanhemmat, kehitysvammainen pikkusisko ja paritalo jossa lapsuuden perhe asustaa naapurissa.
Tottakai omalle äidille tein tänäkin vuonna kortin ja juhlittiin voileipäkakulla joka tehtiin siskojen kanssa, äidin omasta toiveesta.
Tätä pyritään jatkamaan niin kauan
kun se suinkin on vain mahdollista,
sillä eihän sitä koskaan tiedä
milloin se on viimeinen.
Vierailtiin myös isoäitien
haudoilla perinteiden mukaisesti.
Miten sinun äitienpäivä meni?
Onko sinulla haaveita äitiyteen?
- Satsuma -
Kommentit
Lähetä kommentti